turvallisuushinnoittelun

Turvallisuushinnoittelun käsite viittaa arvopapereiden hintojen muodostumisen ja niihin liittyvien riskin hinnoittelun tutkimukseen. Se analysoi, miten markkinat, yritysten taloudellinen suoritus ja makrotaloudelliset olosuhteet heijastuvat arvopapereiden nyky- ja tuleviin kassavirtoihin.

Keskeisiä huomioita ovat riskin ja odotetun tuoton välinen suhde sekä riskipreemio, jonka sijoittajat vaativat riskin ottamisesta. Diskonttauksella, jossa tulevat kassavirrat muunnetaan nykyarvoksi, pyritään määrittelemään oikea hinta.

Menetelmällisesti turvallisuushinnoittelun alalla käytetään muun muassa diskontattua kassavirtaa (DCF), CAPM:iä (Capital Asset Pricing Model) ja muita riskin hinnoittelumalleja sekä arbitrage-principleihin pohjautuvia lähestymistapoja; optioiden hinnoittelussa sovelletaan malleja kuten Black–Scholes. Näiden mallien avulla voidaan arvioida osakkeiden, velkakirjojen ja johdannaisten arvoja sekä tuotto- ja riskisuhteita.

Sovellukset ulottuvat yritysrahoituksesta julkisiin markkinoihin sekä valtion velkajärjestelyihin. Hinnoittelun haasteisiin kuuluu epävarmuus, volatiliteetti, likviditeetti ja informaation asymmetria sekä sääntely- ja markkinamuutokset.

Turvallisuushinnoittelun tutkimus on olennainen osa rahoitusmarkkinoiden toimivuutta, yritysrahoitusta sekä riskienhallintaa. Sen avulla pyritään ymmärtämään ja hallitsemaan hinnanmuodostuksen dynamiikkaa sekä markkinoiden ja sijoittajien käyttäytymisen vaikutuksia.