tunturikasvillisuutta

Tunturikasvillisuus viittaa tundran kasvillisuuteen, joka vallitsee arktisilla alueilla sekä korkeilla vuorilla. Tällainen kasvillisuus kehittyy lyhyen kasvukauden, alhaisten lämpötilojen ja usein ravinteiden niukkuuden oloihin, joissa permafrost pinnan alla voi rajoittaa maaperän lämpiämistä. Kasvillisuus on tyypillisesti matalaa ja tiiviisti kasvavaa.

Olosuhteet ja rakenteet määrittävät tunturikasvillisuuden monimuotoisuuden. Maaperä on usein niukkaravinteinen, maanpinta on kivikkoista tai jäätikköaavikkoa, ja ilmasto on sekä kuiva että tuulinen. Saman alueen kasvillisuus on sopeutunut lyhyisiin kasvukauden jaksoihin sekä suureen veden ja energian vaihteluun.

Kasvillisuus koostuu pääasiassa sammaloista ja jäkälistä sekä matalista varvuista ja köynnöksistä. Yleisölle ominaisia ovat matalakasvuiset kasvit, kuten varvut ja pienet rönsylehdet, sekä runsaasti jäkälä- ja sammalkasvustoa. Elinympäristö tukee pohjoisia ja alppien eläinlajeja sekä tarjoaa ruokaa ja suojapaikkoja pieneliöstölle.

Ekologinen merkitys ja uhkat ovat keskeisiä teemoja tunturikasvillisuudessa. Kasvillisuus toimii maaperän suojana, ehkäisee eroosiota ja toimii keli- sekä talvehtimisnahanaittina monille eläinlajeille. Ilmastonmuutos sekä ihmisen toiminta, kuten liikenne ja laidunnus, voivat muuttaa kasvillisuuden koostumusta aiheuttaen esimerkiksi kasvillisuuden vyöhykkeiden siirtymistä. Suojelu- ja seurantaohjelmat keskittyvät herkästi reagoiviin tundra-alueisiin sekä niiden habitatien ylläpitoon.