tuntihinnoittelu

Tuntihinnoittelu on palveluiden hinnoittelumenetelmä, jossa asiakas maksaa tehdystä työstä tunnilta. Sitä käytetään laajasti freelancereissa, konsultointi- ja IT-palveluissa sekä käsityö-, korjaus- ja hoivapalveluissa, joissa työn laatu ja toteutustapa voivat muuttua asiakkaan tarpeiden mukaan.

Käytännössä tuntihinta määritellään etukäteen ja laskutetaan käytettyjen tuntien mukaan sekä mahdollisesti valmistelu-, matkustus- tai odotustunneista. Laskutuksessa käytetään yleensä pienempiä aikavälejä (esim. 15–60 minuuttia). Projektille voidaan sopia myös minimitunteja ja siitä, miten lisätyöt vaikuttavat hintaan. Suomessa hintaan lisätään arvonlisävero, jos palveluntuottaja on ALV-velvollinen.

Tuntihinnoittelun etuja ovat läpinäkyvyys ja joustavuus sekä soveltuvuus epävarmalle tai räätälöidylle työtehtävälle. Se antaa sekä asiakkaalle että palveluntarjoajalle mahdollisuuden sopeuttaa työmäärää ja kustannuksia projektin edetessä. Haittoja ovat epävarmuus lopullisesta lopputuloksesta ja kustannuksesta, mahdollinen kannustin venyttää työaikaa sekä hankaluus budjetoida loppusumma etukäteen.

Hinnoittelun määräytymiseen vaikuttavat tekijät ovat kokemus, erikoisosaaminen, toimiala, alueellinen markkinahinta ja yrityksen kustannustaso sekä mahdolliset matkakustannukset. Tuntihinnoittelun vaihtoehtoina käytetään usein kiinteähintaista projektia, retainer-sopimusta tai arvoon perustuvaa hinnoittelua.

Sopimuksessa tulisi selvästi määrittää työn kuvaus, aikataulu, muutostyöt, matkakulut, odotus- ja viivästyskäytännöt sekä laskutuksen ja maksujen ehdot.