tuntihinnan

Tuntihinta on hinta, jonka veloitetaan asiakkaalta palvelusta per mitattu tunti. Sitä käytetään sekä itsenäisesti toimivien ammattilaisten että yritysten tarjoamien palveluiden hinnoittelussa. Tuntihinta voi sisältää pelkän peruspalvelun hinnan sekä mahdolliset lisäkulut, kuten matkat, materiaalit tai projektikohtaiset lisäykset. Se toimii usein pohjana laskutukselle ja tarjouksille, kun työn sisältö vaihtelee tai projekti on epävarma.

Tuntihinta eroaa usein työntekijän tuntipalkasta, sillä siihen sisältyy yrityksen yleiskulut, sosiaalikulut, verot sekä mahdollinen voitto. Tuntihintaa määritettäessä otetaan huomioon sekä suorat työvoimakustannukset että yrityksen hallintokulut ja riski. Näin ollen hinta ei välttämättä vastaa suoraan työntekijän palkkaa.

Laskenta ja asema markkinoilla: Tuntihinta voidaan laskea jakamalla arvioitu vuosikustannus (palkat, sivukulut, yleiskulut ja voitto) arvioitavilla työtunneilla vuodessa tai projektin kestolla. Hinta voi vaihdella toimialan, kokemuksen, alueen ja kilpailutilanteen mukaan.

Verotus ja laskutus: Suomessa tuntihintaan lisätään yleensä arvonlisävero (ALV) laskun mukaan; yleinen ALV-prosentti on 24 prosenttia (poikkeukset huomioitava). Laskutuksessa tuntihinta esitetään yleensä tuntikohtaisena hinnana ja ALV eriteltynä.

Erilaiset käsitteet: Tuntihinta on palvelun hinta asiakkaalle, kun taas tuntipalkka on työntekijän saamista palkkaa per tunti. Sopimuksissa ja palvelumuodoissa tuntihinnat voivat vaihdella merkittävästi.

Katso myös: tuntipalkka, laskutus, arvonlisävero.