tunnusmerkkien

Tunnusmerkki on ominaisuus tai piirre, joka erottuu ja auttaa tunnistamaan, kuvailemaan tai luokittelemaan kohteen. Pääasiallisesti kyse on tunnisteesta, jonka perusteella jokin voidaan erottaa vastaavista.

Tunnusmerkki koostuu usein havaittavasta, mitattavasta tai määriteltävästä ominaisuudesta. Etymologisesti sana koostuu osista tunnus ja merkki, jotka viittaavat identifiointiin ja erottuvuuteen. Monikkomuoto on tunnusmerkit; genetiivin monikossa käytetään muotoa tunnusmerkkien.

Käyttökontekstit vaihtelevat. Tieteen ja tutkimuksen maailmassa tunnusmerkkejä käytetään luokitteluun ja diagnosointiin, esimerkiksi biologiassa lajien tunnusmerkit tai arkeologiassa esineiden tunnusmerkit. Kielitieteessä ja semiotiikassa tarkastellaan kielellisiä tai merkkijärjestelmän ominaisuuksia, jotka identifioivat ilmiöitä. Tietotekniikassa ja koneoppimisessa tunnusmerkkejä (features) käytetään mallien kuvaamiseen ja luokitteluun. Tunnusmerkki voi olla objektiivinen ominaisuus tai subjektiivinen havainto.

Tunnusmerkkien tarkastelu edellyttää usein kontekstin huomioimista: sama ominaisuus voi merkitä eri asioita eri tilanteissa. Yleisiä synonyymejä ovat ominaisuus, piirre tai havaittava ominaisuus. Grammatillisesti ilmaus tunnusmerkkien avulla voi viitata ominaisuuksien hallintaan, valintaan tai analysointiin, kuten “tunnusmerkkien perusteella” tai “tunnusmerkkien valinta”. Tavaramerkkiin liittyvä käyttö on harvinaisempi; yleisesti kyseessä on identifiointi- ja erottuvuusominaisuudet.