Tunnusmerkki

Tunnusmerkki on suomen kielen sana, jolla tarkoitetaan erottavaa tai tunnistettavaa ominaisuutta tai piirteitä. Käytössä se viittaa ominaisuuteen, jonka perusteella jokin asia voidaan yksilöidä tai erottaa toisista samanlaisista. Tunnusmerkki voi olla ilmeinen ja materiaalisesti havaittavissa oleva piirre tai käsitteellinen ominaisuus, jota käytetään luokituksessa, selityksessä tai tunnistuksessa. Termi koostuu sanoista tunnus (identifikaattori, symboli) ja merkki (merkki, jälki).

Käyttö eri yhteyksissä on yleistä. Kielessä ja arjessa tunnusmerkki viittaa usein jollakin tavalla olennainen tai tyypillinen piirre, jonka perusteella jotain voidaan luonnehtia. Tutkimuksessa ja tieteessä tunnusmerkkejä käytetään ryhmien tunnistamiseen ja luokitteluun.

Lainsäädännössä ja rikosoikeudessa tunnusmerkki tarkoittaa rikoksen olennaisia elementtejä, joiden perusteella teko voidaan todistaa rikokseksi. Syyte on mahdollista vain, jos tunnusmerkit täyttyvät; toisin sanoen teon ulkoinen tapahtuma sekä sen tahallinen tarkoitus tai muu psyykkinen tila ovat osa tunnusmerkistöä.

Tieteellisissä yhteyksissä, kuten biologiassa ja lääketieteessä, tunnusmerkkejä käytetään erottamaan lajeja tai diagnostisia piirteitä. Esimerkiksi lajien tunnusmerkit ovat ominaisia piirteitä, joita tutkijat käyttävät lajin identifiointiin. Kielitieteessä ja kulttuuriantropologiassa tunnusmerkkejä voidaan käyttää kielen tai kulttuurin erityispiirteiden kuvaamiseen.

Sanan synonyymejä ovat ominaisuus, piirre, ominaispiirre ja erottava tekijä.