tulospainotteisuuden

Tulospainotteisuus on hallinnon, koulutuksen, kehittämishankkeiden ja yritysmaailman suunnittelussa ja arvioinnissa käytetty lähestymistapa, jossa korostetaan saavutettavia tuloksia ja vaikutuksia. Sen sijaan että keskityttäisiin pelkästään käytettyihin resursseihin tai toteutettuihin toimiin, asetetaan tavoitteet ja mitataan niiden toteutumista.

Keskeinen idea on sitoa resursointi, toiminta ja valvonta tuloksiin. Tämä näkyy tavoitteiden asettamisessa, suoritusmittareiden eli indikaattorien määrittämisessä, baselinestä ja seurannasta sekä raportoinnista, jolla vastuut sekä tulokset tuodaan esiin sidosryhmille. Tulospainotteisuus kannustaa päätöksentekoa ja kehittämistä kohti mitattavissa olevia vaikutuksia.

Soveltamisalueita ovat muun muassa julkinen hallinto, kehitysprojektit, koulutus, terveydenhuolto sekä projektinhallinta ja yrityshallinto. Käytännössä siitä voi seurata esimerkiksi tulos- tai suoritusperusteista rahoitusta, palkitsemisjärjestelmiä sekä tulosten perusteella tehtävää päätöksentekoa.

Hyödyt voivat sisältää selkeämmät tavoitteet, parantuneen vastuullisuuden, tehokkaamman resurssien kohdentamisen sekä parempaa oppimista ja läpinäkyvyyttä. Haasteina ovat mittaamisen rajoitteet, riskit liian yksinkertaistaa monimutkaisia ilmiöitä, sekä mahdollinen lyhytnäköisyys tai jonkin osa-alueen huomioimisen laiminlyönti, jos mittarit eivät kata kaikkia arvoarvoja tai kontekstia.

Läheisiä käsitteitä ovat tulosmittaus, tulosperusteinen johtaminen (RBM) sekä suorituskykymonitorointi. Tulospainotteisuus ei yksin riitä, vaan se kannattaa soveltaa tasapainoisesti ottaen huomioon prosessit, laadun, oikeudenmukaisuuden ja kestävyyden.