tullitariffeja

Tullitariffeja ovat tavaroiden tuonnista perittävät verot, jotka voivat olla prosenttiosuus tulliarvosta tai kiinteä maksu per yksikkö. Suomessa ja muissa EU-maissa tullitariffeja peritään pääosin vain tavaroista, jotka tuodaan EU:n ulkopuolelta. EU:n sisäisessä kaupankäynnissä tullimaksut eivät siten yleensä edellytä, mutta arvonlisävero (ALV) ja valmisteverot voivat tulla sovellettaviksi.

Tullit määritellään harmonisoidun järjestelmän mukaan. Tavaran luokitus HS/CN-numeroinnilla sekä alkuperä määräävät tulliarvon ja mahdollisen tullin määrän. Tullausarvo sisältää tavaran hinnan sekä toimitus- ja vakuutuskulut, ja maksettava tulli voi olla ad valorem, kiinteä maksu tai näiden yhdistelmä. Lisäksi tulleihin voivat vaikuttaa antidumping- tai valtiontukitoimenpiteet sekä tariffikiintiöt.

Alkuperä ja erityisedut voivat oikeuttaa alennettuihin tai vapautettuihin tullimaksuihin, mikäli tavaralla on EU:n tai kumppanimaan kanssa sovittu alkuperäehtojen täyttyminen. EU:ssa Taric-järjestelmä antaa yhteiset tulli- ja alkuperäohjeet sekä koskee ulko- ja sisämarkkinoiden tullimääräyksiä.

Prosessi: Tuojat tekevät tulliselvityksen, jossa ilmoitetaan tavaran luokka, tulliarvo ja alkuperä sekä mahdolliset erityisedut. Tulliviranomaiset laskevat ja perivät tullit ja mahdolliset muut maksut ennen tavaran vapauttamista, ja useimmat menettelyt hoidetaan sähköisesti.

Merkitys: Tullitariffeilla on sekä tuloveron että kauppapoliittisen hallinnan välineitä. Ne vaikuttavat tuotteen hintaan ja kotimaisen tuotannon kilpailukykyyn. WTO-säännöt ja MFN-periaate ohjaavat maiden toimia sekä vapaakauppasopimusten käyttöönottoa ja mahdollisia väliaikaisia tuontimaksuja.