tulkinnallisuutta

Tulkinnallisuus viittaa ilmiön tai tekstin ominaisuuteen, joka sallii useita merkityksiä tai tulkintoja. Se kuvaa suhteessa lukijaan, katsojaan tai tulkitsijaan sekä havaittavaan ilmiöön syntyvää vuorovaikutusta, jossa merkitys ei ole kiinteä vaan muodostuu kontekstin mukaan.

Käyttökonteksteja on paljon. Kirjallisuudessa ja taidekentässä tulkinnallisuus tarkoittaa sitä, että teos tarjoaa symboliikkaa, viitteitä ja monimutkaisia ilmaisutapoja, joiden perusteella lukija voi löytää erilaisia, jopa päällekkäisiä merkityksiä. Filosofiassa ja hermeneutiikassa tulkinnallisuus korostaa tekstin ja tulkitsijan välistä dialogia: merkitys syntyy useimmiten tulkintaprosessin kautta, ei valmiina annettuna.

Tieteen ja tutkimuksen kontekstissa tulkinnallisuus voi liittyä siihen, miten ilmiöt ymmärretään eri näkökulmista ja miten konteksti vaikuttaa löydettävissä oleviin päästöihin tai syy-seuraussuhteisiin. Tämä voi tuoda syvyyttä analyysiin, mutta samalla asettaa haasteita objektiivisuudelle, toistettavuudelle ja menetelmien läpinäkyvyydelle.

Arviointi perustuu usein kvalitatiivisiin menetelmiin, kontekstianalyysiin, viitteiden ja intertekstuaalisuuden tarkasteluun sekä lukijan tai katsojan kokemuksen huomioimiseen. Tulkinnallisuus ei yleensä pyri siihen, että merkitys olisi yksiselitteinen, vaan että useat pätevät lukukuvat ovat mahdollisia.

Esimerkkejä ovat avoimia loppuja sisältävät romaanit, symboliikkaa viljelevät taideteokset sekä historialliset tekstit, joiden merkitykset muuttuvat ajankohdan ja lukijan mukaan.