tulehdusprosessit

Tulehdusprosessit ovat kehon immuunivasteita kudostuhoon, infektion tai muun ärsykkeen seurauksena. Tavoitteena on poistaa vaurioittava tekijä, tuhota patogeeni ja käynnistää paraneminen. Tulehdus jaetaan usein akuuttiin ja krooniseen vaiheeseen; akut on nopea ja lyhyt, krooninen voi kestää pitkään ja johtaa kudosvaurioihin sekä arpeutumiseen.

Alkuvaiheessa vauriot tunnistetaan PAMP- tai DAMP-molekyylien reseptorien kautta. Välittäjäaineet kuten histamiini, prostaglandiinit ja leukotrieenit laajentavat verisuonia ja lisäävät kapillaarien läpäisevyyttä. Tämä aiheuttaa eksudaation, turvotuksen ja kivun. Neutrofiilit marginoituvat ja siirtyvät kudokseen chemotaksin avulla (esim. CXCL8).

Effektorivaiheessa neutrofiilit fagosytoivat patogeenejä; ne kuolevat osittain ja muodostavat eksudaattia. Makrofagit osallistuvat puhdistukseen, ja alun vaste siirtyy kohti paranemista.

Resoluutiossa anti-inflammatoriset välittäjäaineet (esim. IL-10, TGF-β) sekä lipoksinien ja resolviinien avulla vaste vaimenee. Kudosta korjaavat fibroblastit ja uus verisuonitus palauttavat rakennetta.

Krooninen tulehdus syntyy, kun ärsyke pysyy tai vaste on epätyydyttävä. Makrofagit, lymfosyytit ja plasmasolut ylläpitävät tulehdusta; kudosvaurio ja fibrogenesi voivat edetä.

Systeemisiä merkkejä voivat olla kuume ja akuutin faasin proteiinien kohonneet arvot. Veritesteissä näkyy usein leukosyyttien nousu ja CRP:n kohoaminen.