tuholajien

Tuholajien käsite viittaa kaikkiin lajeihin, joita pidetään haitallisina ihmisille, maataloudelle, varastoinnille, elintarvikkeille tai yleiselle terveydelle. Tuholajit voivat aiheuttaa taloudellisia vahinkoja, heikentää tuotteen laatua tai levittää sairauksia. Käsitettä käytetään erityisesti maataloudessa, metsissä, varastoinnissa sekä ympäristö- ja terveysalalla.

Tuholajit jaotellaan usein ryhmittäin niiden aiheuttaman vahingon mukaan. Yleisimmät tuholaisryhmät ovat viljelytuholaiset, joita voivat olla tuhohyönteiset ja muut tuholaiset kasvien kasvukauden aikana; varastotuhoeläimet, kuten niiden toukat ja kaltaiset, jotka vahingoittavat säilytettäviä tuotteita; sekä kasvun ja terveyden kannalta haitalliset sienet, bakteerit ja virukset. Eläinpuolelta tuholaisia voivat olla linnut, jyrsijät tai muut pienpedot, jotka aiheuttavat vahinkoa pelloilla, metsissä tai rakennuksissa. Tuholajit voivat vaikuttaa sekä viljelykasvien satoon että varastoitujen tuotteiden laatuun ja turvallisuuteen.

Tuholaisten torjunta ja hallinta perustuvat usein integroidun kasvinsuojelun periaatteisiin (IPM): ennaltaehkäisy, kulttuuriset toimenpiteet, biologinen torjunta, kemialliset torjuntakeinot sekä säännönmukainen seuranta. Puutteiden välttäminen ja riskinarviointi ovat keskeisiä, jotta torjunta olisi sekä tehokasta että ympäristöystävällistä.

Lainsäädäntö ja viranomaisvalvonta säätelevät tuholaisten ehkäisyä, torjuntaa ja seurantaa sekä kansallisella että EU-tasolla. Suomessa keskeisiä toimijoita ovat elintarviketurvallisuuden ja kasvinterveyden valvonnassa toimivat viranomaiset sekä tutkimuslaitokset kuten Ruokavirasto ja Luke. Kansainvälisesti säännellään esimerkiksi kasvin terveyteen liittyviä direktiivejä ja yhteisiä torjuntakäytäntöjä.