translitterointien

Translitterointi on prosessi, jossa teksti muunnetaan yhdestä kirjoitusjärjestelmästä toiseen siten, että alkuperäisen merkit voidaan esittää uudessa järjestelmässä. Translitterointien tarkoitus on säilyttää mahdollisimman tarkasti kirjoitusasu ja helpottaa nimeämistä, hakua sekä tiedonvaihtoa monikielisissä ympäristöissä. Translitterointi eroaa transkriptiosta, jossa tavoitteena on kuvailla puhuttua kieltä; translitterointi keskittyy kirjoitusmerkkeihin riippumatta niiden ääntämisestä.

Sovelluksia ovat kirjasto- ja arkistotyö, tietotekniikka, kielitiede sekä kartoitus ja monikielinen tiedonhaun tuki. On kuitenkin tärkeää huomata, ettei ole yhtä universaalia standardia kaikkien kieliparien translitteroinnille; eri käyttötarkoitukset ja kielet noudattavat erilaisia järjestelmiä.

Esimerkkejä järjestelmistä ovat Cyrillicin translitteroinnissa käytetyt standardit ISO 9 sekä kirjastoalalla yleisesti sovellettavat ALA-LC ja BGN/PCGN. Kiinan translitteroinnissa käytetään kiinalaisen pinyinin järjestelmää; arabian sekä muiden kirjoitusjärjestelmien translitteroinneissa on myös useita yleisesti käytettyjä malleja. Haasteita ovat muun muassa järjestelmien välisestä vaihtelusta johtuva epäyhtenäisyys sekä kulttuurilliset ja historiallisen nimien kontekstit, joiden mukaan vastineet voivat poiketa toisistaan. Translitterointien valinta ja dokumentointi riippuvat useista tekijöistä, kuten käyttötarkoituksesta, kieliparista ja tiedonhallinnan vaatimuksista.