transitiivisyyttä

Transitiivisuus on kielitieteellinen käsite, joka kuvaa verbin kykyä tai taipumusta ottaa suora objekti. Transitiiviset verbit edellyttävät tekijän lisäksi myös kohdetta, johon tekeminen kohdistuu. Esimerkiksi lauseessa "Hän lukee kirjaa" verbi "lukee" on transitiivinen, koska se vaatii sekä tekijän (hän) että objektin (kirjaa).

Kielissä, joissa on morfologisia tapauksia, transitiivisen verbin objekti ilmaistaan usein akkusatiivissa tai vastaavassa muodossa. Joissakin kielissä verbin transitiivisuus voi ilmetä myös muilla tavoilla, kuten verbin vartalon muutoksena tai partikkelien avulla.

Intransitiiviset verbit puolestaan eivät ota suoraa objektia. Lauseessa "Lapsi nukkuu" verbi "nukkuu" on intransitiivinen, koska se ei vaadi kohdetta. Tekijä (lapsi) riittää lauseen merkityksen täyttämiseksi.

Monet verbit voivat olla sekä transitiivisia että intransitiivisia riippuen asiayhteydestä. Esimerkiksi verbi "avaaja" voi olla transitiivinen lauseessa "Hän avaa oven", mutta intransitiivinen lauseessa "Ovi avautuu" (vaikka tässä tapauksessa kyseessä onkin usein muodollisesti intransitiivinen muoto tai refleksiiivinen rakenne). Transitiivisuuden ymmärtäminen on tärkeää lauseopin ja kielten rakenteiden analysoinnissa.