Transitiiviset

Transitiiviset ovat verbejä, jotka tarvitsevat tai voivat ottaa suorana objektin lauseen toiminnan kohteeksi. Objektin rooli on se, johon tapahtuma kohdistuu tai jonka verbin vaikutus koskee. Tämä erottaa transitiiviset verbit intransitiivisista verbeistä, jotka eivät yleensä ota suoraa objektia.

Suomi käyttää laajaa tapausjärjestelmää, jossa suoralle objektille annetaan usein partitiivi- tai akkusaativimuoto. Transitiiviset verbit voivat ilmetä sekä aktiivissa että passiivissa. Esimerkiksi: Minä syön omenaa. Minä luen kirjaa. Nämä lauseet osoittavat, miten transitiivisen verbin sisällä on suora objekti, joka saa vaikutuksen.

Passiivissa toiminta voidaan säilyttää ilman ilmeistä tekijää: Omena syödään. Kirjat luetaan. Passiivin käyttö korostaa toimintaa itsessään tai kohteen säilymistä lauseessa.

Monilla verbeillä on sekä transitiivinen että intransitiivinen käyttö: ne voivat esiintyä sekä tarvitsematta objektia että tarvitsematta, riippuen merkityksestä ja kontekstista. Esimerkiksi verbit kuten syödä, lukea, nähdä ovat yleisesti transitiivisia, mutta niiden käyttö voi muuttaa lauseen rakennetta ja objektin tarvetta.

Transitiivisia verbejä käytetään laajasti suomen kielessä eri kieliopillisten ilmaisujen, kuten objekti- ja passiivimuotojen, kanssa. Ne muodostavat keskeisen osan lauseiden merkitys- ja rakenteellista riippuvuudesta.