akkusatiivissa

Akkusatiivissa on suomalaisen kieliopin sijamuoto, jota käytetään suoran objektin merkitsemiseen transitiivisissa verbeissä sekä joissakin rakenteissa, joissa viitataan objektiin selkeästi ja kokonaisuutena. Termi viittaa yleensä objektiin, jonka katsotaan olevan määritelty ja/on huomattava osa lauseen toimintaa.

Käyttö ja erottelu partitiivista

Akkusatiivissa käytetään usein silloin, kun objekti on tietty ja kokonainen. Partitiivi puolestaan merkitsee epämääräistä, osittain rajoitettua tai jatkuvaa tilaa, tai kun toiminta ei kohdistu kokonaisuuteen. Käytännössä akkusatiivi esiintyy nimenomaan silloin, kun puhutaan selkeästä, yksittäisestä objektista; partitiivi taas ilmenee usein, kun objekti on epämääräinen tai kuvaa määrää.

Muodot ja ilmentyminen

Suomen akkusaatiivin yksikkömuodot ovat useimmiten samat kuin genetiivin yksikkömuodot, ja kontekstin mukaan on mahdollista erottaa, milloin kyse on akkusatiivista. Monikossa tilanne riippuu sanan taivutuksesta sekä lauseyhteydestä; jotkin sanat voivat ottaa akkusatiivin, kun taas toiset voivat käyttää genetiivijohdannaisia. Pronominien osalta objekti on usein ilmaisettu erillisellä muotolla, kuten minut, sinut, hänet.

Esimerkit

Näen koiran. Tämä osoittaa yksittäisen, määritellyn objektin akkusatiivisessa käytössä.

Luen kirjaa. Esimerkki epämääräisestä tai osittaisesta objektiobjektista (partitiivi).

Ostin talon. Objektin kokonaisuus ja määritelty rohkaisevat akkusatiivia.

Näet minut. Pronominimuotoisen objektin akkusatiivinen käyttö.

Lisätietoja

Akkusatiivissa liittyy tiiviisti sanan taivutukseen ja merkitykseen määritellyn objektin kautta. Lisäesimerkkejä ja taivutustaulukkoja kannattaa tarkastella kieliopin lähteistä ja taivutuskaavioista.