tonaalisuuteen

Tonaalisuus on musiikillinen järjestelmä, joka perustuu sävelten suhteisiin ja niiden taipumukseen järjestäytyä tietyn keskisävelen eli toonikan ympärille. Tonaalisessa musiikissa eri sävelillä on selkeät roolit ja hierarkiat, jotka luovat ennalta-arvattavuutta ja rakenteellista selkeyttä. Toonika toimii musiikin "kotipisteenä", josta muut sävelet ja soinnut tuntuvat johtavan pois ja johon ne pyrkivät palaamaan.

Tonaalisuus ilmenee yleisimmin sävelasteikkoina, kuten duurina ja molliina. Nämä asteikot määrittelevät sävelet, jotka ovat käytettävissä tietyssä kappaleessa, ja niiden väliset intervallit luovat tietynlaisen tunnelman tai luonteen. Samoin soinnut rakentuvat asteikon sävelistä ja niiden yhdistelmät luovat harmonisia suhteita. Keskeisiä tonaalisuuden ilmiöitä ovat dominantin ja toonikan välinen jännite, joka on tonaalisen musiikin harmonisen liikkeen perusta.

Tonaalisuus on ollut länsimaisen taidemusiikin hallitseva järjestelmä noin 1600-luvulta aina 1900-luvun alkuun asti. Sen periaatteita opiskellaan musiikin teoriassa, ja ymmärrys tonaalisuudesta on olennaista monien musiikkiteosten analysoinnissa ja esittämisessä. Vaikka tonaalisuus ei ole ainoa tapa järjestää musiikkia, sen vaikutus musiikin historiaan ja nykypäivän musiikkiin on valtava. Muut musiikilliset järjestelmät, kuten modaalisuus ja atonaalisuus, tarjoavat vaihtoehtoisia tapoja luoda musiikillista järjestystä ja ilmaisua.