toleranssivalinta

Toleranssivalinta on suunnitteluprosessi, jonka tavoitteena on määritellä kappaleen tai kokoonpanon mittojen sekä geometristen ominaisuuksien toleranssit siten, että osa toimii suunnitellusti, kokoonpano on yhteensopiva ja valmistus sekä laadunvarmistus ovat kustannustehokkaita. Se kattaa sekä perinteiset lineaariset mitat että geometriset toleranssit sekä siihen liittyvät toleranssijaot, kuten offsetit ja istuvuudet.

Toleranssivalinnassa hyödynnetään erilaisia analyysimenetelmiä riippuen projektista. Yksinkertaisessa, äärimmäisyyksiin asti sovellettu worst-case -analyysi huomioi kaikki mahdolliset poikkeamat yhdessä, kun taas tilastolliset menetelmät kuten root-sum-square tai Monte Carlo -simuloinnit ottavat huomioon tuotantoprosessin vaihtelun ja mittaustarkkuuden. Geometrinen tolerointi (GD&T) auttaa määrittelemään tarkkoja muoto- ja sijaintivaatimuksia sekä datumiominaisuuksia, mikä parantaa kokoonpanon yhteensopivuutta. Kansainväliset standardit, kuten ISO 286 general tolerances ja ASME Y14.5, ohjaavat toleranssien määrittelyä ja merkintöjä.

Toleranssivalinta etenee tavallisesti seuraavasti: määritellään toiminnallinen vaatimus ja kriittiset ominaisuudet, laaditaan toleranssijaotus, arvioidaan kokonaistoleranssien vaikutusta ja valmistuskykyä sekä mitataan ja validoidaan lopuksi todelliset toleranssit. Tavoitteena on löytää tasapaino toiminnallisuuden, valmistettavuuden ja kustannusten välillä. Ylimitoitus lisää kustannuksia eikä välttämättä paranna laatua, kun taas liian löysät toleranssit voivat johtaa epätoimiviin kokoonpanoihin.