toistokkeiden

Toistokkeiden on termi, jota voi tavata joissakin teknisissä teksteissä genetiivimuodossa. Yleisempiä ja sanakirjoissa vakiintuneita muotoja ovat toistin (yksikkö) sekä toistimet (monikko). Toistokkeiden ei ole laajasti dokumentoitu vakiintuneena käsitteenä, ja sen merkitys riippuu kontekstista. Useimmiten kyseeseen tulee viittaus toistimiin teknisessä mielessä, kuten laitteisiin tai järjestelmiin, jotka häntä toistavat signaaleja.

Telekommunikaatiossa toistimet vastaanottavat signaalin, vahvistavat sen ja retranslatoivat sen, jotta signaalin kantama alue voidaan laajentaa. Toistimia käytetään mobiiliverkkojen, radioyhteyksien, televisiojakelun ja tietoverkkojen kaltaisissa järjestelmissä, joissa kenttäolosuhteet tai esteet aiheuttavat signaalin heikkenemistä. Oikea sijoitus ja viritys ovat olennaisia, jotta lisätty voimakkuus ei aiheuta haitallista häiriötä tai itsetäydennystä.

Tyypillisesti toistimet jaotellaan aktiivisiin ja passiivisiin. Aktiiviset toistimet sisältävät sähköistä vahvistusta ja mahdollisesti signaalin regenerointia, mikä parantaa signaalin laatu mutta voi tuottaa puskuroituja viiveitä. Passiiviset toistimet taas eivät vahvista signaalia itse, vaan voivat tarjota impedanssivaihtoa tai suunnittelulle välttämällisiä reittejä ilman tehonlisäystä.

Sääntely ja käyttöönotto vaativat usein radio- tai taajuuslupia, verkko- ja häiriötarkastuksia sekä turvallisuusstandardien noudattamista. Käytännön suunnittelussa huomioidaan häiriöriskit, kanavien kapselisointi sekä laitteiden laatuvaatimukset. Lisätietoa löytyy sanastosta toistin ja toistimet sekä alan standardeista ja säädöksistä.