toimintatutkimukset

Toimintatutkimukset ovat tutkimus- ja kehittämismenetelmä, jossa käytännön toimijat ja tutkija työskentelevät yhdessä suunnitellakseen, toteuttaakseen ja arvioidakseen parannuksia omaan työhönsä liittyviin käytäntöihin. Tavoitteena on sekä käytännön muutokset että uuden tiedon tuottaminen, joka voidaan nopeasti soveltaa toimintaan.

Käsite juontaa juurensa Kurt Lewinin 1940–1950-luvuilta ja on sittemmin kehittynyt monissa konteksteissa, erityisesti koulutuksessa, terveydenhuollossa, sosiaalityössä ja yhteisökehittämisessä. Toimintatutkimuksissa korostuvat osallistuminen, reflektointi ja kiertäviä toimintaprosesseja, joissa suunnittelu, toteutus ja arviointi toistuvat useita kertoja.

Menetelmällisesti tutkimus perustuu osallistuvaan toimintaan ja käytäntöä lähellä oleviin tietoihin: havainnot, haastattelut, ryhmäkeskustelut, dokumentit ja käytännön artefaktit sekä reflektiopäiväkirjat. Kierteisen prosessin aikana toteuttajia ja tutkijoita kannustetaan yhdessä näkemään ongelmat, kokeilemaan ratkaisuja ja tarkistamaan niitä jokaisessa vaiheessa.

Tulokset ovat sekä parannettu käytäntö että ymmärrys kontekstista ja toiminnan dynamiikasta. Tutkimuksen lopputulos on usein jaettu organisaation sisällä ja suunnattu toiminnan jatkuvaan kehittämiseen. Eetisesti painotetaan tasa-arvoista osallisuutta, läpinäkyvyyttä ja tiedon omistajuutta.

Toimintatutkimukset muistuttavat osallistuvaa tutkimusta (participatory action research) ja ovat läheisesti yhteydessä kehittämis- ja oppimisorientaatioihin.