titraatioiden

Titraatioiden, eli titrauksen, on kvantitatiivinen kemiallinen analyysimenetelmä, jolla määritetään tuntemattoman pitoisuuden omaavan liuoksen, titraatin, konsentraatiota. Tämä saavutetaan lisäämällä tunnetun pitoisuuden omaavaa liuosta, titrausainetta, titraattiin hitaasti ja kontrolloidusti, kunnes analysoitava aine on täysin reagoinut. Titrausaineen lisäys lopetetaan yleensä silloin, kun havaitaan merkkiaineen, kuten indikaattorin, värinmuutos tai muutos muussa fysikaalisessa ominaisuudessa, kuten sähkönjohtavuudessa. Tämä piste tunnetaan ekvivalenttipisteenä tai päätepisteenä.

Titrauksen periaate perustuu tarkkaan stokiometriseen reaktioon titraatin ja titrausaineen välillä. Kun ekvivalenttipiste on saavutettu, tiedetään tarkka määrä titrausainetta, joka on tarvittu reagoimaan koko analysoitavan aineen määrän kanssa. Koska titrausaineen pitoisuus tunnetaan, voidaan laskea titraatin alkuperäinen pitoisuus käyttäen reaktion stoikiometriaa ja lisätyn titrausaineen tilavuutta.

Erilaisia titrausmenetelmiä on olemassa riippuen analysoitavasta aineesta ja käytetystä reaktiotyypistä. Yleisimpiä ovat happo-emästitraukset, redoks-titraukset, saostustitraukset ja kompleksometriset titraukset. Menetelmän tarkkuus riippuu muun muassa titrauslaitteiston tarkkuudesta, indikaattorin valinnasta ja analyytikon taidosta. Titraatioita käytetään laajasti kemian laboratorioissa muun muassa laadunvalvonnassa, tutkimuksessa ja opetuksessa.