tislaamisen

Tislaaminen on fysikaalinen erotusmenetelmä, jossa seoksesta pyritään erottamaan komponentteja niiden haihtuvuuserojen perusteella. Kuumentamalla seos muuttuu höyryksi; kohonneessa lämpötilassa kevyemmin haihtuvalle aineelle syntyy höyryä, joka kondensoituneena tiivistyy takaisin nesteeksi ja voidaan kerätä tisleeksi. Prosessi voi olla sekä yksinkertainen että tarkemmin hallittu fraktionoitu tislaus.

Yleisimpiä tislaamisen muotoja ovat yksinkertainen tislaus, fraktionoitu tislaus ja höyrytislaus. Yksinkertainen tislaus on tarkoituksenmukainen suurien kiehumispiste-erien tapauksissa. Fraktionoidussa tislaamisessa käytetään kolonnia, jonka kautta höyry tiivistyy useampaan vaiheeseen ja erotus paranee ennen lopullista tislettä. Höyrytislaus puolestaan hyödyntää höyryn mukana kulkeutuvia haihtuvia aineita ja on erityisesti soveltuva lämpöherkille yhdisteille.

Alipainetislaus pienentää kiehumispistettä, jolloin aineet voidaan käsitellä matalammissa lämpötiloissa. Tislaamiseen käytettävä laitteisto koostuu kuumennuslaitteesta, tislauspullosta, kondensaattorista sekä keräilylaitteista; usein käytetään fraktionoitua kolonnia ja vastaanotto-osaa.

Sovelluksia on laaja kirjo: alkoholin ja elintarvikkeiden tislaus, kemikaalien ja lääkevalmisteiden puhdistaminen, eteeristen öljyjen erottaminen sekä petro- ja polttoainevalmisteiden jalostus sekä tutkimuslaboratoriot. Tislaaminen on ollut keskeinen teknologia jo kautta historian.

Historiallisesti tislaaminen kehittyi antiikin ja keskiajan tekniikoista, erityisesti arabi- ja eurooppalaisissa perinteissä. Säädökset ja turvallisuusohjeet vaihtelevat maittain, ja alkoholin tislaaminen kotitalouksissa on usein luvanvaraista.