tislaamiseen

Tislaaminen on erottelutekniikka, jossa seoksen komponentteja erotetaan niiden haihtuvuuden erojen perusteella. Seos lämmitetään, jolloin haihtuvat aineet nousevat höyryksi ja tiivistyvät takaisin nesteeksi vastaanottopaikassa. Eri aineet voidaan kerätä erillisinä tisleenä kiehumispisteiden ja muiden fysikaalisten ominaisuuksien mukaan.

Perusperiaate on höyrystyminen ja tiivistyminen. Kiehumispisteiden erot sekä käytetty paine vaikuttavat tulokseen. Fraktiointi- eli kolonnitislauksessa käytetään pitkäaikaista kolonnia, joka parantaa erottelua ja mahdollistaa useiden tisleiden erottelun. Azeotropit voivat rajoittaa täydellistä erottelua.

Laitteisto voi olla yksinkertainen tislauspannu, kondensaattori ja vastaanotin, tai kehittyneempi fraktiointikolonna. Yleisiä tislauksen tyyppejä ovat yksinkertainen tislaus, fraktiointi tislaus ja höyrytislaus, joissa käytetään erilaisia laitteita ja operointimalleja erottelemiseksi.

Käyttökohteita ovat muun muassa alkoholin valmistus, eteeristen öljyjen ja aromien erottelu sekä kemianteollisuuden puhdistus- ja erotusprosesseja. Tislaaminen mahdollistaa useiden tisleiden saamisen eri kiehumispisteissä.

Prosessi etenee yleensä seuraavasti: seoksen lataus, lämmitys, höyryn kulku kondensaattoriin, tisleen keräys ja mahdollinen usean fraktion erottaminen kolonnin avulla. Prosessia säätelevat lämpötilan ja paineen hallinta sekä virtausten säätö.

Turvallisuus ja sääntely: tislaaminen on palovaara ja mahdollisesti räjähdysalttius, joten asianmukaiset turvallisuus- ja laitemääräykset ovat välttämättömiä. Joissakin maissa koti- tai harrastustasoinen tislaaminen ilman lupaa on kiellettyä tai säänneltyä.