kondensaattoriin

Kondensaattori on passiivinen elektroninen komponentti, joka tallentaa energiaa sähkövarauksena kahden johtavan levyn välillä eristetyn dielektrin kautta. Kapasiteetti C mitataan faradeina (F). Kun kondensaattoriin kohdistetaan jännite, siihen kertyy varaus Q = C × V ja sen tallentama energia E = 1/2 × C × V^2. Kondensaattorit toimivat monipuolisesti virtalähteiden suodatus-, decoupling- ja viiveseikoissa sekä aikavälin piireissä.

Yleisimmät tyypit perustuvat dielektrin koostumukseen. Keraamiset kondensaattorit ovat pienikapasiteettisia ja erittäin stabiileja lämpötilanvaihteluissa, mutta niiden arvo voi vaikuttaa jännitteittäin. Kalvokondensaattorit (filmikondensaattorit) ovat monipuolisia, tarjoavat hyvän luotettavuuden ja suuria kapasitansseja koossa. Elektrolyyttikondensaattorit, kuten alumiini- tai tantalikondensaattorit, tarjoavat suuria kapasitansseja mutta ovat polarisoituvia ja niillä on rajoituksia jännite- ja lämpötilakäytössä sekä pidemmän käyttöiän varastoinnissa.

Tavallisia teknisiä ominaisuuksia ovat kapasiteetti ( noin pF– jopa faradeja), jännitearvio (maksimijännite, Umax), toleranssi sekä lämpötilakäytön vaikutus. Raskaissa sovelluksissa huomioidaan myös ESR sekä ESL. Kondensaattoreita käytetään sekä pienissä että suurissa elektroniikkajärjestelmissä ja niiden valintaan vaikuttavat tarvittava kapasiteetti, jännitesuoja sekä toimintaympäristön lämpötila.

Käsittelyssä on noudatettava merkkivaatimuksia, polariteettia ja jänniterajoja sekä tarvittaessa valittava oikea dielektri ja tyyppi käyttöolosuhteiden mukaan.