virtalähteiden

Virtalähteet ovat laitteita, jotka muuntavat ja säätävät sähköenergiaa siten, että ne voivat syöttää laitteen tarvitsemansa jännitteen ja virran. Termi 'virtalähteet' viittaa näihin laitteisiin monikossa. Niitä käytetään sekä kotitalouksissa, teollisuudessa että laboratoriossa. Yleisimmin ne muuntavat verkkovirran AC:stä tasajännitteeksi (DC) ja voivat lisäksi säätää jännitettä sekä tarjota eristystä sähköverkon ja kuormituksen välillä sekä suojata ylikuormitukselta.

Virtalähteitä on useita tyyppejä. Lineaarinen virtalähde tuottaa erittäin vakaata jännitettä, mutta on tyypillisesti suurikokoinen ja vähemmän tehokas suuritehoisessa käytössä. Kytkinvirtalähde (switch-mode power supply, SMPS) käyttää korkeita taajuuksia sekä säätö- ja energianhallintatekniikoita, mikä mahdollistaa pienikokoisen, kevyen ja energiatehokkaan rakenteen. Lisäksi on ulkoisia ja sisäisiä virtalähteitä sekä säädettäviä ja kiinteäasentoja tarjoavia malleja.

Keskeisiä ominaisuuksia ovat ulostulojännite ja -virta sekä niistä laskettu teho. Hyötysuhde kuvaa, kuinka suuri osa syötetystä energiasta siirretään kuormaan. Erityisesti PC-virtalähteille käytetään 80 Plus -sertifiointia, joka mittaa laitteen energiatehokkuutta. Turvallisuusominaisuuksiin kuuluvat ylivirtasuojaus, oikosuojus, ylijännityssuojaus ja ylikuumenemissuoja. Eristyksen mukaan virtalähteet voivat olla galvaanisesti erotettuja, mikä parantaa turvallisuutta.

Virtalähteitä käytetään laajasti tietokoneista älypuhelinlatureihin ja teollisiin järjestelmiin. Valinta riippuu tarvittavasta jännitteestä ja virrasta, tehovaatimuksista, koosta ja kustannuksista sekä siitä, tarvitaanko eristystä tai ohjelmoitavuutta. Standardit ja turvallisuusmääräykset (esim. IEC- ja UL-sertifioinnit) varmistavat turvallisen ja luotettavan toiminnan.