tilastokontekstit

Tilastokontekstit ovat ne olosuhteet ja raamit, joissa tilastollisia analyyseja tehdään ja tuloksia tulkitaan. Niihin kuuluvat datan lähteet, populaation ominaisuudet, otannan suunnittelu, mittausmenetelmät sekä ajallinen ja maantieteellinen konteksti. Lisäksi konteksti ilmenee tutkimuskysymyksen ja tavoitteiden kautta, jotka määrittelevät yleistyksen mahdollisuudet ja esiintyvät epävarmuudet. Hyvin määritelty konteksti helpottaa oikeaa tulkintaa ja vertailtavuutta eri tutkimusten välillä.

Keskeisiä tilastokontekstin osa-alueita ovat datan alkuperä ja keruumenetelmät; otannan rakenne ja edustavuus; mittausvälineiden validiteetti ja reliabiliteetti; muuttujien määritelmät sekä tiedon puutteet ja puhdistusvaiheet; aikarakenne ja ajallinen ulottuvuus (poikkileikkaus, pitkittäistutkimus); maantieteellinen kattavuus sekä alueellinen taso; sekä tutkimusasetelma (deskriptivinen, tilastolliseen päättelyyn perustuva, kokeellinen tai havaintopohjainen). Eri konteksteissa käytetyt määritelmät vaikuttavat siihen, miten tuloksia voidaan yleistää ja soveltaa.

Tilastokontekstin tunnistaminen ja läpinäkyvä raportointi ovat olennaisia: ne lisäävät tulosten oikeutettavuutta, mahdollistavat vertailut ja auttavat arvioimaan yleistettävyyttä sekä epävarmuutta. Raportoinnissa tulisi eritellä datan lähde, otanta, mittausmenetelmät, aikakausi, alueellinen kattavuus, muuttujien määritelmät sekä mahdolliset rajoitukset ja lähdevaikutukset. Näin tilastotieto palvelee sekä tutkimusta että päätöksentekoa.