tilannekomiikan

Tilannekomiikka on humorin genre, jossa päähuumori syntyy tilanteesta eikä yksittäisistä vitsistä tai sanaleikeistä. Tyypillisesti huumorilähde löytyy hahmojen välisistä vuorovaikutuksista, väärinymmärryksistä ja arkisista konflikteista, jotka kehittyvät toistuvien asetelmien ympärille.

Hahmot ja ympäristö muodostavat usein vakiintuneen ensemble-ryhmän, ja tarinat sijoittuvat tuttuun miljööseen kuten kotiin, työpaikalle tai naapurustoon. Jaksoissa korostuvat hahmojen piirteisiin ja toistuviin gageihin perustuvat naurut, sekä pienimuotoinen juonellinen kehitys, joka voi kerrata tai syventää hahmoryhmittymien dynamiikkaa.

Rakenne ja tuotanto usein nojautuvat johonkin pysyvään miljööön sekä toistuviin teemoihin; tilannekomedian juoni rakentuu usein konfliktin ympärille ja sen ratkaisuun johtaviin seurauksiin. Formaaleja toteutustapoja ovat usein monikkahahmoinen kuvaus (ensemblen tuleminen esiin) sekä tilanne- tai perhe- ja työyhteisöön liittyvät juonimuodot. Huonori ruumiinomainen sekä sanallinen komiikka voivat yhdistyä.

Kontekstuaalisesti tilannekomiikka heijastaa arkielämää ja kulttuurisia käytäntöjä, ja sitä käytetään sekä perinteisessä televisio- ja radiomediassa että nykyaikaisissa striimisovelluksissa. Genreä arvostetaan sen henkilösidonnaisen, helposti lähestyttävän ja vuorovaikutteiselta tuntuva luonteen vuoksi, mutta sitä on myös kritisoitu kaavamaisuudesta ja stereotypioista.