tilanjakauman

Tilanjakauma tarkoittaa tilan, aineksen tai tapahtumien jakautumista tietyllä alueella tai tilavuudessa. Se kuvaa, miten kohteet tai määrät sijaitsevat suhteessa toisiinsa ja ympäristöönsä, ja voi ilmentyä sekä jatkuvana tiheysfunktiona että diskreettinä lukumääränä ruudukossa tai kartoitettuna. Tilanjakaumaa voidaan tarkastella sekä paikkakohtaisesti että alueittain.

Käsite voidaan ilmentää monin tavoin: jatkuva tiheys funktioksi tai diskreettina pistemäisenä prosessina. Kuvauksessa voidaan erotella erilaisia rakenteita: satunnaista (random), tasaisen tutkimusalueen peittäviä tiloja (uniform) sekä klusteroitunutta (clustered) jakaumaa. Myös suunnattu jakauma (anisotrooppinen) voi tulla kyseeseen.

Tilanjakauman analysointi hyödyntää sekä tilastollisia että geostatistisia menetelmiä: esimerkkejä ovat kernel-density estimation, pisteprosessimallit (Poisson, Cox), spatiaalinen autokorrelointi kuten Moran's I ja Geary's C sekä variogrammit ja kriging-menetelmät. Julkisen sektorin ja tutkimuksen kontekstissa on tärkeää huomioida maantieteellinen koolaus ja MAUP-niminen epävarmuus sekä reunavaikutukset.

Sovellusalueita ovat kaupunkisuunnittelu, ekologia ja biologia, epidemiologia sekä geotieteet ja materiaalitiede. Ymmärrys tilanjakaumasta auttaa resurssien jakamisessa, ympäristövaikutusten mallinnuksessa ja suunnittelupäätösten tueksi.

Lisäksi tilanjakaumaa käsittelevät alat kuten spatial statistics, spatial econometrics ja point-pattern analysis tarjoavat keinoja havaintojen systemaattiseen tulkintaan.