tietoliikennearkkitehtuurin

Tietoliikennearkkitehtuuri on suunnittelun ala, joka tarkastelee tele- ja dataverkkojen rakennetta, toimintaa sekä kehittämisen periaatteita. Se määrittelee, miten verkon osat liittyvät toisiinsa, minkälaisia palveluita niistä rakennetaan ja miten ne skaalataan, integroidaan ja hallitaan. Arkkitehtuuri toimii sekä yleisenä viitekehyksenä että teknisenä suunnittelutyönä, jossa määritellään standardit, rajapinnat ja toimintamallit.

Keskeisiä käsitteitä ovat fyysinen infrastruktuuri (kuitu- ja kuparikaapelit sekä langattomat yhteydet), linkkikerros (Ethernet, WLAN), verkon kerros (IP ja reititys) sekä sovellus- ja palvelukerrokset (rajapinnat ja palvelut). Nykyarkkitehtuureissa korostuvat ohjelmistopohjaiset ratkaisut kuten SDN ja NFV sekä datakeskuksissa ja pilviympäristöissä tapahtuva virtualisointi. Reunaverkko vastaa käyttäjä- ja toimipisteyhteyksistä, metro- ja aggregaatioverkko yhdistävät alueellisia ja kaupungin sisäisiä yhteyksiä, ja runkoverkko kuljettaa dataa pitkien matkojen päähän.

Suunnittelussa noudatetaan periaatteita skaalautuvuus, luotettavuus, suorituskyky, turvallisuus ja ylläpidettävyys sekä yhteentoimivuus kansainvälisten standardien kanssa. Käytettyjä standardointiorganisaatioita ovat ITU-T, IETF, IEEE, ETSI ja 3GPP, sekä avoimet rajapinnat. Hallinnassa korostuvat ohjelmistopohjaiset hallintamallit ja rajapinnat sekä automaatio ja konfigurointi (esim. REST/RESTCONF, NETCONF).

Elinkaari: suunnittelusta toteutukseen, käyttöönottoon, operointiin ja jatkuvaan optimointiin. Turvallisuus, redundanssi ja palautuminen ovat keskeisiä osa-alueita, joihin kuuluu varmuuskopiot sekä korkea käytettävyys. Tietoliikennearkkitehtuuria sovelletaan sekä operaattoreiden että yritysverkkojen sekä kriittisten infrastruktuurien konteksteissa.