tieliikennelainsäädäntö

Tieliikennelainsäädäntö on Suomen lainsäädäntö, joka säätelee tieliikennettä koskevia oikeuksia ja velvollisuuksia sekä liikenteen turvallisuutta. Se kattaa sekä yksityishenkilöiden että yritysten toimintaperiaatteet ja perustuu sekä valtakunnallisiin lakeihin että EU-direktiiveihin. Lainsäädäntöä toimeenpannaan viranomaisten kuten Traficomin ja poliisin toimesta sekä tuomioistuimissa.

Keskeiset osa-alueet ovat tieliikennelaki sekä siihen liittyvät asetus- ja määräyssäännökset, jotka säätelevät ajokortin myöntämistä ja ajomahdollisuutta, ajoneuvojen rekisteröintiä ja katsastuksia sekä liikennemerkkien ja -sääntöjen soveltamista. Siihen kuuluvat myös jalankulkijoiden sekä pyöräilijöiden oikeudet ja velvollisuudet, nopeusrajoitukset, väistämis- ja oikeudenalaiset säännöt sekä ajamisesa käytettävä moraliteetti. Alkoholissa ja huumeissa ajamisen rajoitukset sekä ajokielto- ja rangaistusmenettelyt kuuluvat kokonaisuuteen.

Lisäksi säädetään ajoneuvojen teknisistä vaatimuksista, turvavarustuksesta sekä käyttöä turvallisuustoimenpiteistä kuten nopeus- ja kaistankäyttöä koskevista säännöistä sekä velvollisuuksista onnettomuustilanteissa. Säännöksiä sovelletaan sekä tieliikenteen toimijoihin että jalankulkijoihin ja joukkoliikenteeseen.

Kansainvälinen ulottuvuus: Suomen lainsäädäntö kehittää ja soveltaa EU-direktiivejä, kuten ajo-oikeutta, ajoneuvojen päästöjä ja turvallisuusvaatimuksia koskevia säädöksiä. Traficom vastaa teknisten säädösten ja viranomaisohjauksen koordinoinnista; poliisi valvoo säännösten noudattamista.

Käytännön vaikutus: Ennen ajokortin saamista suoritetaan sekä teoriakoulutus että käytännön ajo-opetus; ajokortin myöntöön liittyy kokeita. Rikkeet voivat johtaa varoituksiin, sakkoihin tai ajokieltoon. Kansalaisten on totuttava noudattamaan säädöksiä ja käyttämään turvallisia liikennekäytäntöjä.