tiedonsiirtäminen

Tiedonsiirtäminen tarkoittaa datan siirtämistä lähteestä kohteeseen erilaisia yhteyksiä ja tallennusmedioita käyttäen. Siirto voi olla yksittäinen tiedosto tai jatkuva tietovirta, kuten sensoridata tai videostream. Väylät voivat olla langallisia (esimerkiksi USB, Ethernet, valokuitu) tai langattomia (Wi‑Fi, Bluetooth, NFC).

Siirto voidaan toteuttaa synkronisesti tai asynkronisesti, ja se voidaan luokitella bulk- eli eräviestintään sekä streamingiin. Protokollat ja standardit määrittävät yhteyden muodostamisen, tiedon jäsentämisen, virheenkorjauksen ja turvallisuuden. Esimerkkejä yleisistä ratkaisuista ovat USB, Ethernet/TCP‑IP, Bluetooth, Wi‑Fi sekä erilaiset sovellusrajapinnat ja tiedonsiirtoprotokollat.

Suorituskykyyn vaikuttavia tekijöitä ovat kaistanleveys, viive, läpäisykyky ja pakettihäviö. Käytännössä nopeus ilmoitetaan usein bittien tai tavujen sekuntissa, mutta todellinen hyöty on pienempi ylikuormituksen sekä protokollien lisäyksen vuoksi. Virheenkorjaus ja uudelleenlähetys parantavat luotettavuutta, mutta voivat lisätä viivettä.

Luotettavuus ja tietoturva ovat keskeisiä tiedonsiirrossa. Datan eheys varmistetaan virheentunnistuksilla (esim. CRC) ja mahdollisesti uudelleenlähetyksellä. Siirron turvallisuus toteutetaan salauksella ja autentikoinnilla; TLS, IPsec tai vastaavat ratkaisut ovat yleisiä. Pääsyrajoitukset ja tietosuoja otetaan huomioon sekä yksittäisillä yhteyksillä että koko järjestelmissä.

Sovelluksia ovat tiedostonsiirto, pilvi- ja verkkotallennus, tietokantareplicaatiot, videostreamaus sekä IoT-laitteiden datansiirto. Haasteita ovat latenssi ja jitter, verkon ruuhkat, yhteensopivuus erilaisten laitteiden ja protokollien välillä sekä säädökset ja tietosuoja, erityisesti rajojen ylittävissä siirroissa.