testivarauksellinen

Testivarauksellinen on teoreettinen kielioppikäsitteenä käytetty termi, jolla tarkoitetaan ilmaisua tai morfologista rakennetta, joka merkitsee lausuman tai ehdotuksen väliaikaista, kokeellista tai epävarmaa luonnetta. Termi esiintyy lähinnä kieliopin mallintamisen ja epistemisen modaalisuuden tutkimuksissa, eikä sitä ole vakiintuneesti käytetty luonnollisissa kielissä.

Etymologisesti sana muodostuu suomalaisista osista testi (kokeilu, arviointi) ja varaus (varauksellisuus) sekä -ellinen-päätteestä. Yhdessä ne viittaavat ominaisuuteen, jossa väite esitetään varauksella ja lisäselvityksen tai kokeilun varassa.

Käyttö ja syntaksi: Testivarauksellinen voi ilmetä adjektiivina, esimerkiksi muodostamalla ilmauksen “testivarauksellinen väite” tai “testivarauksellinen ehdotus”. Se voi modifioida päälausetta tai esiintyä määräävänä määritteenä; yleisimmin se tarkoittaa, että väitteen paikkansapitävyyttä tai ehdotuksen toteutumista on syytä tutkia lisäselvityksellä tai kokeilulla. Esimerkiksi: “Tämä väite on testivarauksellinen, ja sitä on syytä tutkia lisää.” “Hänen ehdotuksensa oli testivarauksellinen, ja sen hyväksyntä riippuu lisävaroista.”

Rooli ja status: Testivarauksellinen on pääasiassa teoreettinen käsite kielitieteellisissä keskusteluissa ja konstruoitujen kielten suunnittelussa. Se kuvastaa hedgingin ja epistemisen modaalisuuden kaltaisia ilmaisutapoja, jotka merkitsevät epävarmuutta tai kokeellista lähestymistapaa, ei yleisesti vakiintunutta kielioppia luonnollisissa kielissä.