terminaattorit

Terminaattorit ovat DNA- tai RNA-sekvenssejä, jotka signaloivat RNA-polymeraasin transkription päättymisen. Niiden tehtävänä on varmistaa oikea transkription pituus ja estää lukeminen jatkumasta epäsäännelly. Terminaattoreita esiintyy sekä bakteereissa että eukaryooteissa, ja niiden mekanismit voivat poiketa toisistaan.

Prokaryooteilla on kaksi päätyyppiä. Intrinsic-terminaatio muodostuu GC-pitoisesta hairpin-rakenteesta, jota seuraa U-kirjainten runsaus; hairpin aiheuttaa RNA-polymeraasin pysähtymisen ja transkriptin irtoamisen. Rho-riippuvainen terminaatio vaatii Rho-helikaasin toimintaa, joka liikkuu RNA:n mukana ja purkaa RNA-DNA-hybridin, jolloin transkriptio päättyy.

Eukaryooteissa, erityisesti RNA polymerase II:n transkriptiossa, terminaatio liittyy 3' end -prosessointiin. Polyadenylaatiotunnus AAUAAA tunnistetaan, RNA leikataan ja poly(A)-jälki lisätään. Terminaatiomekanismit voivat sisältää torpedo-mallin Xrn2:n kaltaisen eksoribonukleaasin vaikutuksen sekä useita signaaleja, jotka ohjaavat transkription vapautumisen ja polymeraasin poistumisen.

Terminaattoreita hyödynnetään myös bioteknologiassa ja plasmideissa. Ne estävät lukemisen jatkuvan seuraavien geenien yli, mikä parantaa ilmaisun kontrollia ja operonien eristystä. Syntetisessä biologiassa terminatorit ovat keskeisiä osia suunnitellussa geenivarastossa sekä ilmaisun tiukassa hallinnassa.

Tutkimus terminaattoreista täydentää ymmärrystä geenien säätelystä sekä mahdollistaa tehokkaammat ja ennustettavammat biotekniset sovellukset.