tekstiviestin

Tekstiviestin, yleisemmin tunnettu nimellä SMS, on lyhyt viesti, jonka voi lähettää matkapuhelimesta toiseen matkapuhelinverkon kautta. Suomessa sanaa tekstiviesti käytetään laajalti tämän palvelun kuvaamiseen, erillisen puhe- ja multimediaviestinnän rinnalla.

Tekninen tausta: Palvelu on peräisin Short Message Service (SMS) -standardeista, joita kehitettiin GSM-verkkoihin 1990-luvulla. Yhden SMS-viestin enimmäispituus on 160 merkkiä, mikäli käytetään GSM-7-koodausta. Unicode-merkistöä käytettäessä pituus on yleensä 70 merkkiä. Pitkät viestit voidaan jakaa useaksi osaksi (concat), ja vastaanottajan laite yhdistää ne yleensä automaattisesti.

Käyttö ja ominaisuudet: Viestit välittyvät operaattorin verkon kautta ja toimituksesta voidaan saada toimitusvarmennus. Hinta määräytyy operaattorin ja liittymätyypin mukaan, ja tekstiviestejä käytetään usein varoittamiseen, ilmoituksiin sekä kaksivaiheiseen varmentamiseen.

Turvallisuus ja yksityisyys: Tekstiviestit eivät ole oletuksena päästä päähän -salattuja. Ne voivat olla alttiita sieppaukselle, SIM-kortin vaihtamiselle ja muiden hyökkäysten riskille. Harkitsevaa on välttää arkaluontoisten tietojen siirtäminen tekstiviestillä; luottamukselliset viestit tulisi siirtää turvallisemmilla kanavilla.

Nykytilanne: Vaikka internet-pohjaiset viestisovellukset ovat yleistyneet, tekstiviesti säilyttää asemansa monissa maissa. Se on edelleen yleinen tapa saada varoituksia, tili-ilmoituksia ja lyhyitä viestejä ilman datayhteyttä. Yritykset ja viranomaiset käyttävät edelleen SMS:iä tunnistukseen ja tilanneilmoituksiin.