tekstintulkinnassa

Tekstintulkinnassa tarkoittaa kirjoitetun tekstin merkityksen ymmärtämistä ja selittämistä. Prosessi yhdistää kieliopilliset rakenteet, kontekstin sekä lukijan taustan ja tavoitteet. Tavoitteena on saavuttaa ymmärryksen taso, joka ylittää sanan kirjaimellisen merkityksen ja tuo esiin tekstiin sisältyvät viittaukset, arvolataukset ja tulkinnalliset kerrokset.

Teoreettisesti tekstintulkintaa lähestytään hermeneutiikan periaatteiden kautta, joissa merkitys koetaan rakentuvaksi tekstin ja lukijan välisessä vuorovaikutuksessa. Hermeneutiikka korostaa tekstin historiallisen ja kulttuurisen kontekstin roolia. Intertekstuaalisuus huomioi viittaukset muihin teksteihin, kun taas diskurssianalyysi tarkastelee, miten yhteiskunnalliset käytännöt ja ideologiat vaikuttavat merkitysten muodostumiseen. Lukija-respons-teoriat korostavat lukijan aktiivista tehtävää tulkinnassa.

Menetelmällisesti tekstintulkinnassa käytetään tiivistä lukemista (close reading), kontekstuaalista analyysiä, pragmaattista tarkastelua sekä intertekstuaalisen viitekehyksen huomiointia. Tulkinnassa huomioidaan myös kulttuuriset viitekehykset, tekijän tarkoitus ja tekstin mahdolliset monimerkitykselliset ulottuvuudet. Tulkinnan laadussa korostuu selitettävyyden, perustelujen ja lähdeviitteiden systemaattinen esittäminen.

Sovellusalueet kattavat kirjallisuuden ja kulttuurintutkimuksen, mediatutkimuksen sekä kääntämisen ja teksti- ja oikeusteksten tulkinnan. Tekstintulkinta on keskeinen osa kriittistä keskustelua siitä, miten merkitykset rakentuvat ja miten tekstejä voidaan lukea eri näkökulmista.

Haasteet liittyvät subjektiivisuuteen, kulttuurisidonnaisuuteen sekä tekstiin kytkettyihin arvoihin ja intresseihin. Tarkka ja vastuullinen tulkinta pyrkii avoimuuteen sekä perusteltuun monille tulkinnoille tilaa jättävään analyysiin.