tekstiilikuidut

Tekstiilikuidut ovat kuituja, joiden pituus on moninkertainen niiden halkaisijaan nähden. Niitä käytetään tekstiilien valmistukseen, yleensä kiertelemällä ne langoiksi, joista kankaat kudotaan tai neulotaan. Kuidut voivat olla luonnollisia tai keinotekoisesti valmistettuja.

Kuidut jaetaan yleisesti luonnonkuituihin ja keinotekokuiduihin. Luonnonkuidut voidaan ryhmitellä kasvikuituihin (solukuidut) ja eläinkuituihin. Esimerkkejä kasvikuiduista ovat puuvilla, pellava ja hamppu. Eläinkuituja ovat villa ja silkki. Myös mineraali- ja lasikuidut esiintyvät, mutta niitä käytetään yleisemmin teknisissä tai eristys- sekä vahvistyskankaissa.

Keinotekokuidut valmistetaan kemiallisesti tai fyysisesti muuttamalla raaka-ainetta. Tällaisia kuituja ovat viskoosi (rayon) sekä modifioitu viskoosi, sekä polymeerikuidut kuten polyesteri, polyamidi (nylon) ja akryyli; elastaani käytetään joustavuuden lisäämiseen. Aramidit (esimerkiksi Kevlar) ovat erikoiskuituja kovaan kestävyyteen.

Ominaisuuksiltaan luonnonkuidut ovat usein kosteudenimukykyisiä, hengittäviä ja iholle miellyttäviä; villa tarjoaa erinomaisen lämmönsäätökyvyn ja lämmönsäilytön, silkki on kiiltävää ja pehmeää. Keinotekokuidut tarjoavat usein paremman kestävyyden, muotoilutarkkuuden ja helppohoitoisuuden. Käyttökohteita ovat vaatteet, sisustustekstiilit sekä teolliset kuidut ja sekoitteet.

Ympäristövaikutukset vaihtelevat: luonnonkuidut ovat usein biohajoavampia ja uusiutuvia, mutta viljelyyn ja keräykseen liittyy ympäristökuormitusta. Keinotekokuidut voivat olla fossiilipohjaisia; kierrätys ja vastuullinen tuotanto ovat tärkeitä.