taxonomyrakenteet

Taxonomiarakenteet ovat järjestelmiä, joiden avulla kohteet jaotellaan ja linkitetään toisiinsa. Niiden tarkoituksena on tarjota johdonmukainen viitekehys, jonka avulla ne voidaan luokitella, vertailla ja yhdistää erilaisten käyttötarkoitusten mukaan.

Yleisimmät tyypit ovat hierarkinen taxonomia, joka muodostaa puumaisen rakenteen; polyhierarkiset verkostot, joissa kappale voi kuulua useampaan pääryhmään; facettinen taxonomia, jossa kohteelle voidaan määrittää useita ulottuvuuksia; sekä ontologiat, jotka kuvaavat entiteettien ominaisuuksia ja suhteita täsmällisesti. Lisäksi käytetään hallittuja sanastoja sekä kontrolloituja sanastokokoelmia, jotka helpottavat yhtenäisyyttä ja yhteentoimivuutta.

Historiallisesti biologian alalla Linnaeus kehitti järjestelmän, jossa eliöt asetettiin hierarkkisiin ryhmiin rankkien mukaan. Myöhemmin geneettinen data ja kladistiikka ovat muokanneet käsityksiä lähisuvusta, ja nykyinen luokittelu heijastelee sekä perinnöllisyyttä että fenotyyppisiä piirteitä.

Sovelluksina taxonomiarakenteet tukevat lajien nimeämistä ja suhteiden tutkimista biologian alueella. Informaatioteknologioissa ne mahdollistavat tehokkaan tiedonhallinnan, hakujen ja semanttisten yhteyksien rakentamisen sekä luokittelu- ja suositusjärjestelmät. Kirjastot, arkistot ja verkkopalvelut hyödyntävät niitä järjestelmissään.

Haasteina ovat tiedon jatkuva kehitys ja päivitys, monimutkainen polyhierarkia sekä ontologioiden versionointi. Standardien avulla rakennetta voidaan ylläpitää ja vaihtaa: esimerkkeinä SKOS (Simple Knowledge Organization System) sekä ISO 25964 -standardit; biologian puolella käytössä ovat NCBI Taxonomy, ITIS ja GBIF.