taustafluoresenssi

Taustafluoresenssi tarkoittaa ei-toivottua fluoresenssia näytteessä tai sen ympäristössä, joka voi peittää tai vääristää tutkittavaa signaalia. Se voi johtua sekä näytteen autofluoresenssista että aineistojen tai instrumentin aiheuttamasta taustasta, kuten liuottimien, lasin tai pinnoitteiden fluoresenssista.

Lähteet voivat olla sekä biologisia että teknisiä. Biologisissa näytteissä yleisiä ovat autofluoresenssitilanteet, kuten NADH, FAD ja kollageeni, sekä solujen ja kudosten luonteva fluoresenssi. Lisäksi taustaa voivat aiheuttaa näytteen liuottimet, lasi- ja polymeerimateriaalit sekä ympäristö- ja elintarvikeanalyyseissä esiintyvät epäpuhtaudet. Taustafluoresenssi on usein aine- ja mittausspesifistä ja voi muuttua näytteen tilan mukaan.

Vaikutus fluoresenssiin on signaali-noisesuhteen heikkeneminen, mikä voi johtaa virheellisiin pitoisuus-, kinetiikka- tai localisointiarvioihin sekä spektrin vääristymiseen. Erityisesti herkkien mittausten ja monen spektrin analyysien yhteydessä taustafloora voi olla ongelmallinen.

Vähentäminen ja korjaaminen perustuvat sekä näytteenvalintaan että mittausmenetelmiin. Taustaa voidaan minimoida suunnittelemalla excitation- ja emission -asetukset huolellisesti, käyttämällä blank- ja viitemittauksia sekä baseline-subtraktiota. Time-gated tai time-resolved -detektio erottaa lyhytaikaisen taustan pitkäikäisestä signaalista. Spektraalinen unmixing ja multivariaattinen analyysi voivat erottaa toisiinsa sekoittuneet signaalit. Näytteen esivalmistelu, puhtaat liuottimet ja välineet, asianmukaiset suodattimet sekä sisäisen suodatinvaikutuksen huomiointi auttavat. Myös sisäiseen, optisten komponenttien puhtauteen ja kalibrointiin panostaminen parantaa luotettavuutta.

Sovelluksissa taustafluoresenssi on yleinen haaste biolääketieteessä, solututkimuksessa, kuvantamisessa, flow cytometryssä ja ympäristönäytteiden analyysissä. Ymmärrys ja asianmukaiset korjauskeinot parantavat mittausten luotettavuutta.