taskukelloista

Taskukellot ovat kannettavia kelloja, jotka on suunniteltu pidettäväksi taskussa. Ne olivat yleisiä 1500-luvulta aina 1900-luvun puoliväliin asti, jolloin rannekellot yleistyivät. Taskukellot olivat alun perin enemmänkin status-symboleita kuin pelkkiä ajanottolaitteita, ja niiden valmistus oli usein erittäin tarkkaa ja käsityötaitoa vaativaa.

Varhaisimmat taskukellot olivat pyöreitä ja niissä oli usein vain yksi osoitin, joka näytti tunnit. Minuuttiosoitin yleistyi vasta myöhemmin. Kellojen kuoret valmistettiin usein jalometalleista, kuten kullasta tai hopeasta, ja niitä koristeltiin kaiverruksin tai jalokivin. Kellon avaamiseksi tai lataamiseksi oli yleensä käytettävä kotelon etu- tai takakantta.

Taskukellojen suosio alkoi vähentyä 1900-luvun alussa, kun ensimmäisen maailmansodan aikana sotilaat havaitsivat rannekellojen käytännöllisyyden taistelukentällä. Rannekello oli helpompi tarkistaa nopeasti kuin taskukello, ja tämä johti sen nopeaan yleistymiseen siviiliväestönkin keskuudessa. Nykyään taskukellot ovat lähinnä keräilyesineitä ja niitä arvostetaan niiden historiallisesta merkityksestä ja käsityötaidosta.