tasapainokosteuspitoisuus

Tasapainokosteuspitoisuus (EMC) on kosteuspitoisuus, jolla materiaali on tasapainossa ympäröivän ilman kanssa tietyn lämpötilan ja suhteellisen ilmankosteuden (RH) vallitessa. EMC määritellään massan muutoksen perusteella ja ilmoitetaan usein prosentteina, jossa MC% = (m - m0)/m0 × 100, m on näytteen kostea massa ja m0 sen kuiva massa.

EMC riippuu sekä ympäristön RH:stä että lämpötilasta sekä materiaalin ominaisuuksista, kuten huokoisuudesta, tiheydestä ja kosteuden sitomiskyvystä. Kun RH kasvaa, EMC yleensä lisääntyy; korkea lämpötila voi puolestaan pienentää kosteuden sitoutumista tietyllä RH:llä. EMC:tä kuvaa usein sorptioisotermina, joka osoittaa, kuinka paljon kosteutta imeytyy tai poistuu näytteestä, kun RH muuttuu. Useissa materiaaleissa esiintyy hysteresis, eli desorptio- ja adsorptioreitit eroavat toisistaan samassa RH-tilassa.

Mittaaminen tapahtuu pitämällä näytettä kontrolloidussa ympäristössä, jossa RH ja lämpötila ovat vakaat, ja seuraamalla massan muutosta, kunnes tasapaino saavutetaan. EMC on tärkeä parametri puu- ja huokoisten materiaalien suunnittelussa ja käytössä, koska se vaikuttaa muun muassa laajenemiseen, kutistumiseen, mekaanisiin ominaisuuksiin sekä tartuntapintoihin ja pinnoitteisiin. Ymmärrys EMC:sta auttaa optimoinnin varastointiin, käsittelyyn ja tuotantoprosesseihin liittyen kosteuden aiheuttamien vaikutusten hallinnassa.