tartuntatapoihin

Tartuntatavat tarkoittavat mekanismeja ja reittejä, joiden kautta taudinaiheuttajat siirtyvät tartunnan saaneelta yksilöltä toiselle tai ympäristöstä ihmisiin. Tavat voidaan jaotella suoriin ja epäsuoriin siirtoihin sekä erillaisiin reitteihin, kuten vektori- sekä elintarvike- ja vesipohjaiset tartunnat. Ymmärrys tartuntatavoista auttaa suunnittelemaan ehkäisyä ja valvontaa.

Suora tartunta tapahtuu välittömästi toisen kanssa tapahtuvan kontaktin kautta tai ruumiinnesteiden sekä limakalvojen kautta. Esimerkkejä ovat läheinen fyysinen kontakti ja ruumiinnesteiden siirto. Epäsuora tartunta tapahtuu välikappaleen kautta: saastuneiden esineiden koskettamisen kautta, saastuneen ruoan tai juoman nauttimisen, tai ympäristötekijöiden kuten ilman tai veden välityksellä. Pisarallinen tartunta tapahtuu suurien pisaroiden leviämisen kautta lähietäisyydellä; aerosolinen tartunta koostuu pienemmistä hiukkasista, jotka voivat levitä pidemmälle ja säilyä ilmassa.

Vektorivälitteiset tartunnat välittyvät eläinten tai hyönteisten, kuten moskitoiden tai punkkien, kautta. Ruoan ja vedenvälitteiset tartunnat syntyvät epäpuhtaan ruoan tai veden välityksellä, usein hygienian ja sanitaation puutteista. Jotkut taudit voivat siirtyä useilla eri tavoilla.

Tartuntatapojen tunteminen auttaa arvioimaan riskejä. Tekijöitä, jotka vaikuttavat tartunnan todennäköisyyteen, ovat taudinaiheuttajan ominaisuudet, isäntä, ympäristö ja ihmisten käyttäytyminen. Ehkäisy perustuu näihin tapoihin räätälöityihin toimiin: käsihygienia, maskit ja suojavarusteet, rokotteet, hyvä ilmanvaihto, turvallinen ruoan ja veden käsittely sekä vektorittorjunta.