tarttuvuusprosesseja

Tarttuvuusprosesseja viittaa joukkoon ilmiöitä, joissa jokin ominaisuus, tila tai käyttäytymismalli leviää yksilöstä toiseen ryhmässä. Tämä leviäminen voi tapahtua useilla tavoilla, joista yleisimpiä ovat sosiaalinen oppiminen, jäljittely ja informaation siirtyminen. Psykologiassa tarttuvuusprosesseja tutkitaan esimerkiksi tunteiden, ajatusten ja käyttäytymisen tarttumisen yhteydessä. Tunteiden tarttuminen tarkoittaa sitä, että yksilö alkaa tuntea samoin kuin toinen henkilö, usein tiedostamattaan. Tämä voi ilmetä esimerkiksi ilon tai ahdistuksen leviämisenä ryhmässä.

Sosiaalinen oppiminen, kuten Albert Banduran teoria osoittaa, korostaa mallioppimisen merkitystä, jossa yksilöt omaksuvat uusia käyttäytymismalleja tarkkailemalla ja jäljittelemällä muita. Tämä on keskeistä esimerkiksi kulttuuristen tapojen, normien ja taitojen siirtymisessä sukupolvelta toiselle. Tarttuvuusprosesseilla on merkitystä myös epidemioiden leviämisessä, jossa taudinaiheuttajat siirtyvät ihmisestä toiseen, mutta käsitettä käytetään laajemminkin esimerkiksi ideoiden tai teknologioiden leviämisen kuvaamiseen. Ryhmädynamiikan näkökulmasta tarttuvuus voi vaikuttaa ryhmän yhteishenkeen, päätöksentekoon ja koheesioon. Ymmärtämällä tarttuvuusprosesseja voidaan paremmin hallita ja ohjata sosiaalisten ilmiöiden kehittymistä.