tarkistuslaskukaavat

Tarkistuslaskukaavat ovat laskentakaavoja, joita käytetään varmistamaan numeroihin liittyvän tiedon oikeellisuus sekä havaitsemaan virheitä tallennuksessa ja tiedonsiirrossa. Niiden ydin on, että numeeriseen arvoon lisätään lopuksi tarkistusnumero, jonka avulla kokonaisuutta voidaan validoida. Kun sama kaava sovelletaan uudelleen syötteeseen, voidaan havaita yleisiä kirjoitus- ja siirtovirheitä sekä muita virhetilanteita.

Yleisimpiin tarkistuslaskukaavoihin kuuluvat mod-N -pohjaiset tarkistusnumerot sekä algoritmit kuten Luhn ja Verhoeff. Kansainvälisiä standardeja ovat ISBN-13 ja EAN/UPC-koodit sekä IBAN-tilinumon tarkistus. Esimerkiksi Luhn-algoritmi kiertää numerot oikealta vasemmalle, kaksoiskertaa joka toinen numero ja laskee tulokset yhteen – summa mod 10 antaa tarkistusnumeron. ISBN-13:n tarkistus perustuu mod 10 -laskentaan, jossa painotukset ovat 1 ja 3 ennen tarkistusnumeron asettamista. IBANin tarkistus perustuu mod 97 -laskutoimitukseen, jossa tilinumon luvut käsitellään oikeutettuna kokonaisuutena.

Käyttökohteita ovat muun muassa pankkikorttien ja luottokorttien numerot, ISBN/ISSN-koodit, EAN-koodit sekä IBAN-tilinumerot ja viivakoodit. Tarkistuslaskukaavat parantavat virheiden havaitsemista, mutta ne eivät takaa virheettömyyttä: tietyt virheparit voivat jäädä havaitsematta, ja joissain tapauksissa ne voivat antaa sekä vääriä positiivisia että negatiivisia tuloksia. Niiden pääasiallinen etu on nopea ja kevyt tapa lisätä datan luotettavuutta useissa järjestelmissä.