tarinankuljetusta

Tarinankuljetus on psykologinen ilmiö, jossa kuuntelija tai lukija uppoutuu vahvasti fiktiiviseen tarinaan. Uppoutuminen ilmenee kognitiivisena tarkkaavaisuutena, mielikuvituksen aktivoitumisena sekä emotionaalisena siteenä tarinan hahmoihin ja tapahtumiin. Käsite on laajalti käytössä mediatutkimuksessa, koulutusviestinnässä sekä terveysviestinnässä ja sitä käytetään ilmiön kuvaamiseen sekä viestien vaikuttavuuden selittämiseen.

Tarinankuljetuksen käsite syntyi ja sai systemaattista muotoilua Greenin ja Brockin tutkimuksissa vuonna 2000, joissa narratiivisen uppoutumisen yhteyttä viestien vaikuttavuuteen tutkittiin. Sittemmin ilmiötä on sovellettu useisiin konteksteihin, kuten mainontaan, terveysviestintään sekä opetukseen.

Mittaus tapahtuu usein Transportation Scale -mittariston avulla, jonka kautta arvioidaan kuljetuksen voimakkuutta. Tekijöitä, jotka lisäävät tarinankuljetusta, ovat tarinan uskottavuus, identifioituminen tarinan hahmoihin, sujuva kerronta, kielellinen laatu sekä visuaalinen ja auditiivinen immersio. Yksilöllisiä tekijöitä voivat olla mielikuvituskyky, kiinnostus aiheeseen sekä aikaisemmat kokemukset tarinankerronnasta. Korkea tarinankuljetus liittyy usein suurempaan empatiaan ja myönteisiin asenteisiin sekä parempaan muistamiseen tarinan sisällöstä.

Sovelluksissa tarinankuljetusta hyödynnetään usein lyhyiden viestien ja mainonnan vaikuttavuuden lisäämisessä sekä terveys- ja koulutusviestinnässä. Rajoituksina pidetään subjektiivisuutta mittauksissa, kulttuurisia eroja sekä sitä, että korkea tarinankuljetus ei välttämättä tarkoita kriittisen arvioinnin vähenemistä kaikissa tilanteissa, vaan voi myös lisätä hyväksyntää tarinallistettujen viestien sisällölle.