tarinallistumisen

Tarinallistuminen on prosessi, jossa tapahtumia, kokemuksia tai ilmiöitä muotoillaan ja esitetään tarinan rakenteen mukaisesti. Termi viittaa sekä kuvauksiin että tulkintoihin, joissa kerrottavan aineiston merkitykset järjestellään, korostetaan tiettyjä näkökohtia ja asetetaan ne osaksi suurempaa kertomusta. Etymologisesti sana yhdistää tarinan ja -listumisen, jolloin on kyse siitä, miten asioista rakennetaan kertomuksellinen merkitys.

Prosessin keskeisiä piirteitä ovat tapahtumien valitseminen, järjestäminen, kohdentaminen sekä näkökulman valinta. Tarina rakentaa jatkuvuuden ja tarkoituksen ilmiöille sekä luo helpommin ymmärrettävän yhteyden kuulijoihin tai lukijoihin. Tarinallistuminen ei ole objektiivinen kuvaus, vaan alati tulkinnanvaraista ja kontekstisidonnaista.

Sovellusalueita tarinallistumiselle ovat journalismi ja politiikka sekä yleinen julkinen keskustelu, historian kirjoittaminen, elokuvateatteri ja dokumentaarisuus, organisaatioiden viestintä ja markkinointi, koulutus sekä tutkimus, sekä kollektiivinen muisti. Tutkimuksessa tarinallistuminen esiintyy muun muassa kerronnallisen tutkimuksen menetelmissä ja narratiivisessa lähestymistavassa.

Kritiikki liittyy sekä mahdollisuuksiin että rajoihin: tarinallistuminen voi johtaa yksinkertaistamiseen ja todellisuuden monimuotoisuuden vähättelyyn, retrospektiiviseen vinoumaan sekä vallanjaon vahvistumiseen, jos tiettyjä ääniä korostetaan liikaa. Eri näkökulmien kuuleminen ja eettinen harkinta ovat tärkeitä.

Esimerkkejä tarinallistumisen käytöstä ovat uutisten koherentin kertomuksen luominen tapahtumista sekä koulutuksessa ja muistissa käytetty tarinamuoto, joka tukee oppimista ja mieleen painamista.