takavarikointeja

Takavarikointi tarkoittaa Suomessa valtion tai lainvalvontaviranomaisten oikeutta lähteä sisään tai kiinniä omaisuutta, joka on loukkaannut lakia tai liittyy rikolliseen toimintaan. Sana “takavarikko” viittaa omistuksiin, joita on jouduttu ryöstettyä tai viedetty veronkierron, veronmaksun laiminlyönnin tai muiden laittomien toimien seuraamuksena. Soveltuva oikeuslaki on lisäitaulukko takavarikkolain (133/1949) ja verolainsäädäntö.

Prosessi alkaa yleensä sakotapauksessa tai tilisiirron yhteydessä, jos viranomaiset epäilevät, että omaisuus on hyötyä rikollisesta toiminnasta. Tokyiden ja hallinnon toimesta lopullinen päätös toimitetaan usein eduskunnan kampanjointekijöiden sekä tuomioistuimen päätöksiä varten. Takavarikointi voidaan toteuttaa ilman tarkempaa valvontaa, jos verotuksen tai rikollisuuden varat ovat selvästi yhteydessä rikolliseen toimintaan.

Takavarikolliset omaisuuserät jäävät usein valtion hallitsemiksi vuorojen, jotta ne voidaan siirtää seuraavalle hallinnolle. Mikäli omistajalla on oikeuksia, hän voi hakea varaustoiminnon kumoamista tuomioistuimen kautta, jos se tapahtui väärin tai on perusteettomasti laajalle ravintoa.

Sakollisilmiöiden myötä takavarikointi on noussut keskeiseksi menetelmäksi kannustamaan lainmukaisuutta. Se on myös työkalu verotuksen ja lainvalvonnan selkeyttämiseen, mutta siihen liittyy huomattavia oikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä, kuten yksityisyyden suojan ja oikeudenmukaisuuden tasapainottamista.