takaisireaktiota

Takaisireaktiota, eli rebound-reaktiota, tarkoitetaan ilmiötä, jossa hoidon vaikutuksen lakkaaminen tai huomattava väheneminen saa aikaan vastareaktion kehon toiminnassa. Tämä vaste voi olla voimakkaampi kuin alkuperäinen lääketieteellinen vaikutus tai olla vastakkaissuuntautunut. Takaisireaktiot liittyvät usein lääkityksen lopettamiseen, annostuksen äkkinäiseen muuttamiseen tai hoidon riittämättömään asteittamiseen.

Mekanismit perustuvat kehon homeostaattisiin säätelyjärjestelmiin. Kun vastaanottajat, reseptorit ja signaling-polut sopeutuvat lääkkeen läsnäoloon, niiden määrä tai herkkyys voi muuttua. Lääkkeen lopettaminen tai annoksen nopea väheneminen palauttaa vasteen usein vahvempana tai muuttuneena kuin aiemmin, mikä näkyy esimerkiksi oireiden voimakkuutena tai uudella oireella.

Yleisimmät esimerkit takaisireaktiosta liittyvät erityisesti pitkäkestoisiin tai toistuvaan käyttöön. Unilääkkeiden ja rauhoittavien aineiden äkillinen lopettaminen voi aiheuttaa rebound-unettomuutta ja ahdistuneisuutta. Verenpaine- tai sydämen rytmiin vaikuttavien lääkkeiden, kuten beta-salpaajien, äkillinen lopettaminen voi johtaa verenpaineen nousuun tai takykardiaan. Dekongestanttien nenäsuihkeiden käytön äkillinen lopettaminen voi aiheuttaa palautuvan nenän tukkoisuuden. Kofeiinin äkillinen lopettaminen voi aiheuttaa päänsärkyä ja väsymystä. Vieroitusoireet voivat ilmetä myös joidenkin masennuslääkkeiden tai kivunlievittäjien käytön muuttuessa.

Hoidossa takaisireaktiota voidaan ehkäistä asteittaisella lopettamisella tai annoksen rauhallisella vähentämisellä lääkärin seurannassa. Potilaita tulisi opastaa lopettamisen vaiheista ja oireista, ja tarvittaessa etsiä vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Mikäli epäillään takaisireaktiota, on suositeltavaa hakeutua terveydenhuollon ammattilaisen arvioon.