rauhoittavien

Rauhoittavien aineiden käsite kattaa lääkkeet ja muut valmisteet, jotka vaikuttavat keskushermostoon lievittäen ahdistusta, levottomuutta sekä unihäiriöitä. Niiden käyttötarkoitukset ja saatavuus vaihtelevat maittain, ja ne voivat olla sekä reseptilääkkeitä että vapaarahoitteisia tai kasviperäisiä tuotteita. Säätelevät ohjeet ja turvallisuusvaatimukset korostavat lyhytaikaista käyttöä sekä terveydenhuollon ammattilaisen ohjausta.

Vaikutusmekanismi vaihtelee, mutta monet rauhoittavat vaikuttavat GABA(A)-reseptorijärjestelmään vahvistaen gaba-aminobutylihapon vaikutusta, mikä tehostaa keskushermoston estävää toimintaa, lievittää ahdistusta ja edistää rentoutumista sekä usein myös nukahtamista.

Yleisiä ryhmiä ovat bentsodiatsepiinijohdannaiset (esim. diazepam, lorazepam, oksatsepaami), jotka lyhentävät ahdistusta ja voivat edistää unta; ei-bentsodiatsepiiniset rauhoittajat kuten buspironi, jotka voivat helpottaa ahdistusta ilman voimakasta unelmaa; sekä unilääkkeet ja sedatiiviset antihistamiinivalmisteet. Kasviperäiset valmisteet, kuten valerianajuuri, voivat tarjota lievän rauhoittavan vaikutuksen, mutta teho ja laatu vaihtelevat.

Rauhoittavien käytöllä on riskejä: toleranssi ja riippuvuus, vieroitusoireet, kognitiivinen heikkeneminen etenkin iäkkäillä, sekä yhteisvaikutukset alkoholin ja muiden keskushermostoa lamaavien lääkkeiden kanssa. Niitä tulisi käyttää lyhytaikaisesti ja lääkärin seurannassa.

Tehokkaita vaihtoehtoja ja täydentäviä keinoja ovat psykologinen hoito, unihygienia ja rentoutumistreeni. Lääkehoitoa harkitaan yksilöllisesti ja aina terveydenhuollon ammattilaisen valvonnassa.