takaisinperintää

Takaisinperintä on oikeudellinen menettely, jossa aiemmin maksettu rahamäärä palautetaan tai takaisinvaaditaan takaisin maksajalta. Suomessa takaisinperintää toteuttavat sekä julkisen sektorin toimijat että yksityiset velkojat silloin, kun maksettu etuus, tuki tai korvaus on todettu virheelliseksi, liialliseksi tai oikeudettomaksi. Tyypillisiä tilanteita ovat julkisten etuuksien, kuten sosiaaliturvaetuuksien, palkkioiden tai muiden tulojen takaisinperintä sekä verottajan tai muun viranomaisen tekemät oikaisut, joiden seurauksena maksettu summa on palautettava.

Takaisinperintäprosessiin liittyy eri vaiheita: viranomainen tai velkoja lähettää palautusvaatimuksen ja mahdollisen maksusuunnitelman, sekä antaa ohjeet, miten palautus tulisi suorittaa. Velallisella on usein mahdollisuus esittää oikaisuvaatimus tai hakea muutosta päätökseen sekä neuvotella maksuaikataulusta tai pienentää palautettavaa määrää. Mikäli palautusvelkaa ei makseta, viranomaisilla tai ulosottoviranomaisilla (ulosotto) on keinoja periä saatavaa, kuten palkasta tai tililtä tapahtuvaa pidättämistä ja muita toimeenpanotoimia.

Takaisinperintä eroaa yleisestä perinnästä siinä, että kyse on palautettavien etuuksien tai maksettujen varojen takaisinperimisestä sen sijaan, että olisi kyse uuden velan erääntymisestä. Esimerkkejä Suomessa ovat Kela-korvausten palautukset, verotuksessa tehtävät oikaisut sekä työnantajan tai kunnan maksamien liikaa maksettujen etuuksien takaisinperäät. Takaisinperintä perustuu valtion tai yritysten velvollisuuteen korjata virheellisesti maksetut summat oikeudenmukaisella tavalla.