taivutusmallia

Taivutusmalli on kielitieteellinen käsite, joka kuvaa, miten sana taivutetaan eri kieliopillisissa yhteyksissä. Se määrittelee, millaisia loppuja tai muutoksia sanaan lisätään eri taivutustilanteissa, kuten sijamuodoissa, lukumäärässä ja aikamuodoissa. Taivutusmalli auttaa ymmärtämään, miten sanan muoto muuttuu lauseyhteydessä ja miten sama sana saa erilaisia kieliopillisia muotoja.

Taivutusmalli muodostuu yleensä juuresta sekä päätteistä ja mahdollisista sisäisistä muutoksista, kuten konsonanttigradaatio tai vokaaliharmonia. Eri sanojen ryhmille voidaan osoittaa yhteisiä taivutusmalleja, joita sananmuodostajat kutsuvat taivutusluokiksi tai taivutuskaavoiksi. Esimerkiksi suomen kielessä sanoja voidaan luokitella taivutusluokkiin, joiden mukaan yksikön ja monikon sijamuotojen päätteet määräytyvät.

Taivutusmallien tunteminen helpottaa kielen oppimista, sanakirjojen käyttöä sekä kielentutkimusta. Oppimateriaaleissa ja sanakirjoissa esitetään kullekin mallille ominainen pääte- ja muutoskaava. Mallit voivat olla sekä säännöllisiä että poikkeuksellisia; poikkeukset ovat tavallisia kielessä.

Kielitieteessä taivutusmallia vastaa usein termi inflectional paradigm tai declension pattern. Taivutusmalli on keskeinen käsite sekä kielenopetuksessa että kielentutkimuksessa, ja se auttaa kuvaamaan, miten sanoja voidaan taivuttaa laajassa kirjoissa kieliopillisia merkityksiä varten.