taivutusjärjestelmä

Taivutusjärjestelmä on kielitieteellinen käsite, jolla tarkoitetaan sanan taivutuksen sääntöjen kokonaisuutta. Se ilmaisee kieliopillisia kategorioita kuten luvun sekä sijan, ja verbeissä ajan, moodin ja personan. Taivutusjärjestelmä koskee usein substantiiveja, pronomineja sekä adjektiiveja ja verbejä.

Taivutusjärjestelmät vaihtelevat rakenteeltaan. Osa kielistä on fusionalisia, joissa samaan muotoon liitetään useita kieliopillisia kategorioita. Toiset ovat agglutinatiivisia, joissa muoto rakentuu erillisistä liitteistä. Joissain kielissä taivutusmuotoja on vähän ja käytetään enemmän analyyttisiä rakenteita. Esimerkkejä: suomen kieli on pääosin agglutinoiva, latina on fusionalinen, turkki on vahvasti agglutinatiivinen.

Substantiivit ja pronominit taivutetaan luvun ja sijan mukaan. Suomessa sanoja taivutetaan useisiin tapauksin: nominatiivi ja genetiivi sekä partitiivi sekä inessiivi, illatiivi ja monet muut. Esimerkiksi sana talo voi saada muotoja kuten talon (genetiivi) ja talossa (inessiivi). Adjektiivit ja numerot voivat taipua samaan tapaan ja ne seuraavat pääsanan taivutusmuotoa.

Verbit taivutetaan henkilön ja luvun mukaan sekä ajan ja moodin mukaan. Esimerkiksi verbille "puhua" taivutus näkyy: minä puhun, me puhumme, hän puhui. Lisäksi verbejä taivutetaan moduksilla kuten indikatiivilla ja imperatiivilla sekä eri aikamuodoilla ja aspektilla.

Taivutusjärjestelmät ovat keskeisiä kieliopillisen merkityksen ilmaisussa ja vaikuttavat sekä kielenoppimiseen että luonnollisen kielen käsittelyyn.